Sinkkuelämää

Ennen kuin voitte täysin ymmärtää tätä blogia, kerron hiukan taustatietoja.

Olen syntynyt 90-luvulla

Pettynyt ihmissuhteissani useasti.

Suurinosa ystävistäni on miespuolisia.

Uskon horoskooppeihin yms yliluonnollisiin juttuihin.

Suurinosa blogista on faktaa, mutta joitakin asioita olen lisäillyt tehdäkseni tekstistä mielenkiintoisemman.

—————————————————

Keskiviikko

klo 21.56

Istun baarissa. Tilasin äsken minttukaakaon. Tämä maistuu aivan hirveältä, tiedättekös. Suoraan sanottuna, tämä on pelkkää minttuviinaa, missä on vähän kaakaota seassa. Jeah. Hirveää litkua. Onneks sain sentään klubikortilla puoleen hintaan, en kyllä olisi halunnut tästä maksaa 7,30 euroa. Jäi juomatta.

Syy miksi tulin baariin, ja vielä yksin, on oikeastaan aika säälittävä. Mies jätti, ei ole työpaikkaa, ei asuntoa, eikä oikeastaan edes opiskelupaikkaa. Olen täysi nolla. Pahinta tilanteestani tekee sen, että asun vielä jättäjämieheni kanssa saman katon alla. Ahdistaa.

Olen ollut aikaisemminkin sinkkuna, mutta se ei ole tuntunut yhtä pahalta kuin nyt. Tämä oli pisin seurustelusuhteeni ikinä (n.1,3v) ja ehdin rakastua täydestä sydämestäni. Luulin, että tämä olisi ollut hänestäkin vakavaa, kun pyysi minut viime kesänä parhaan ystävänsä häihin seuralaisekseen. Mutta ei, mies on ensin viikon 600km päässä viettämässä hiihtolomaa jättäen minut yksin kotia, mistä en pääse mihinkään, koska en omista ajokorttia enkä autoa. Olin koko viikon riippuvainen bussiaikatauluista. Seuraavan viikonlopun mies oli jälleen kavereidensa kanssa laivalla bilettämässä, mihin en, ylläri, päässyt mukaan kun jäi iästä 2v puuttumaan. Tämän reissun päätteeksi mies ilmoittaa, että suhteemme oli tässä. Auts!

Niin, nyt kai ymmärrätte, miksi istun yksin baarissa ja siemailen juomia. Minulla ei ole muutakaan. Tai no, onhan minulla koira, mutta tiedätte kai senkin että koirasta ei ole koskaan samallalailla seuranpitäjäksi kuin ihmisistä, sillä koira ei osaa sanoa mielipidettään. (Muuten kuin heittämällä ruokakupin nurin, jos en ole muistanut laittaa ruokaa)

klo 22.23

Näen baaritiskillä istuessani sisään astuvan pari ystävääni. He kävelevät ohi. Eivät kai huomanneet. Istun silti tässä, kyllä he minut huomaavat, kun tulevat takaisin ala. Eikä siihenkään kauaa mennyt, tuossahan he jo kävelevät.

Mieskaveri P: -”Heii!”

Minä; -”No moi, tultiihan sitä tänne! Kävelitte äske miun ohi!”

MKP; -”Aijaa! :S Oisit hihkassu!”

M; -”Mie en hihkase ikinä, parempi vaa että te löysitte miut niin miun ei tarvii nolata itteeni huutelemalla teidän perään!”

MKP; -”Nii joo, eihä tääl oo ees paljoo ihmisii ny”

M; -”No ei, aika hiljasta.. Haluuks sä juoda tän (minttukaakaon) ku mie en tykkää, kauheeta viinaa vaa.”

MKP; -”hmm joo anna tänne”

Mieskaveri M; -”Onks toi muka hyvää?”

M; -”No ei, hirvee viina vaa maistuu!”

MKM; -”Okeih, mä tuun kohta, mä haen paukun!”

Siinä sitten istuin ja ihmettelin, kun molemmat kaverit jo ihan humalassa, vaikka juuri saapuivat. MKP alkaa heti pelata silmäpeliä kanssani. Tiedän, että hän on ollut minusta kiinnostunut jo vaikka kuinka kauan, ja hän on kieltämättä todella ihana ja kiltti, mutta en lämpene. Olen niin rikki, että tekisi mieli viskata minttukaakaot hänen syliinsä ja painella tanssilattialle. Mutta en ole niin ilkeä. Tilaan itsekin uuden juoman (karpalolonkeron) ja siinä odotellessani otan korkkarini pois näyttääkseni MKP:lle ja MKM:lle kuinka lyhyt olen oikeasti. Olen heitä vain kainaloon asti! :S Sen seurauksena MKM ottaa minua kainaloista kiinni ja nostaa ylemmäs.

MKM; -”Nostetaa siut jalustalle niin et oo nii pieni!”

M; -”Eiiiih! Hihihhii laske miut alas, jumalauta, eehheh!”

*ihmiset kääntyy katsomaan*

Ja minä ajattelen että voi fiddu, kiitos MKM!

klo 22.46

Siirryimme yläkertaan tanssilattialle. MKP ja MKM tanssivat kahdestaan. Ihme homoja, ajattelen. Ovat kuulemma suudelleetkin keskenään. YÄK! Liikaa informaatiota minulle, ja molempien pisteet laskevat silmissäni kuin lehmän häntä. Siirryn tiskille tilaamaan pari mansikkashottia, ja huomaan yhden ammattikouluaikaisen exäni kännäävän nurkkapöydässä naisten seurassa. Ei huomaa minua, hyvä niin, koska haluan olla rauhassa.

Kiskon shotit saman tien alas ja siirryn taas tanssilattialle ystävieni luokse. MKP on melkein ihossani kiinni. Mutta kumma kyllä, se ei tunnu pahalta, vaan hän saa kosketuksellaan ihoni kananlihalle. Mitähän se merkitsee? Olenko humalassa, vai miksi tunnen outoa kihelmöintiä ihollani, huulillani, kaulallani, sisällä päässäni?!?

Taidan olla aika kovassa tuiskeessa, sillä vaikka MKP suuteli kaulaani, niskaani, huuliani, en pistänyt sitä pahakseni, vaan halusin lisää. Se tuntui niin hyvältä. Herkkä, miehinen kosketus niskassa, ja minä olin ihan myyty.

Vai olinko?

Viha leimahti sisälläni ja halusin kostaa MKPn vikittelyt.

Hetken päästä pistin parastani, ja suutelin MKPtä kunnolla, intohimoisesti, kiusoittelevasti ja huomasin tutun palavan katseen hänen silmistään. Jaaha, ajattelin, sitä haluttaisiin päästä painamaan (näin “kauniisti” sanottuna). Koska minulla ei ollut mitään romanttista mielessäni, ilmoitin käyväni alhaalla naistenhuoneessa ja palaavani pian takasin, vaikka ei ollut aikomustakaan. Hain takkini narikasta ja hyppäsin bussin kyytiin ja matkustin kotiin. Sinne jäi miehet nuolemaan näppejään. Seuraavana päivänä MKP oli ihan siipi maassa, koska luuli, että olin aidosti kiinnostunut.

Mutta ei, en ollut.

Minun kanssani (ja varsinkaan tunteilani) ei enää leikitä.